Avainsana: aivot
-
Aamuinen nälkäraivo
Minä syön aikataulullisesti milloin sattuu. Toki myös laadullisesti ja aika ajoin myös määrällisesti, mutta se on eri aihetta. Kun olin lapsi, niin kotona oli aina ruoka vartin yli neljä, koska siinä vaiheessa isä oli tullut kotiin töistä. Ruoka-ajasta myöhästyminen ei ollut vaihtoehto. Kun muutin omilleni, niin luovuin ensimmäiseksi kahdesta asiasta: perunasta ja ruoka-ajoista.
-
Kyllä aikaa on, mutta kun ikä loppuu
Otsikko on vanha suomalainen sananparsi, vaikka ei olekaan murteella. Ei liity mitenkään siihen, että aika on suhteellista. Tai riippuu mitä aikaa mietitään. Jos mietitään subjektiivista käsitystä ajasta ja ajankulusta, niin se vasta suhteellista onkin. Ainakin siihen asti, että ikä loppuu. Sen jälkeen ei enää kiinnosta.
-
Pilvikersat
Törmäsin väitteeseen, että leikki-ikäisen taaperon aivojen neurotoiminta, sähköimpulssit ja muut, ovat täysin erilaiset kuin aikuisen. Yhtä hemmetin sähkömyrskyä. Mutta yhdessä tilanteessa aikuisen aivot näyttävät samalta: kun on rajulla LSD-tripillä. Joten eivät lapset ole omituisia. He ovat vain psykedeelisessä pilvessä.
-
Arjen prokrastinaatio
Minussa on jokin vika. Tai useampikin, mutta en tiedä onko tässä kyse laiskuudesta, piittaamattomuudesta vai persoonallisuushäiriöstä. Siinä, että siirtää tulevaisuuteen tärkeitä asioita, joita ei halua tehdä, ei ole mitään uutta. Monet harrastavat sitä. Mutta minä prokrastinoin merkityksettömissäkin asioissa.