Pikkulapsi ei täysin tiedä olevansa yksilö. Se ymmärrys kehittyy hitaasti, ja kulkee ymmärtääkseni käsi kädessä puheen kanssa. Kieli liittyy aivojen kykyyn erikostua ja alkaa toteuttamaan miljoonan vuoden evoluution kehittämää ohjelmistoa. Jossain 2 – 4 vuoden iässä lapsi alkaa oivaltamaan sellaisen pikkuasian kuin että muut eivät ehkä tiedäkään sitä mitä itse tietää. Siihen asti hän on vakuuttunut kollektiivisestä tietämyksestä. Mitä minä tiedän, sen tietävät kaikki muutkin. Sitten hänelle välähtääkin, että on mahdollista tietää jotain mitä muut eivät tiedä.

Tuo on teoria, mutta – taas kerran – ymmärtääkseni teorian tueksi on näyttöä. Minua häritsee hieman miten lapsi pystyy jatkamaan päivästä toiseen tietäessään, että vanhemmat tietävät asioita, joita itse ei tiedä. Samaan aikaan kuitenkin uskoo vakaasti, että minkä itse tietää, niin sen tietää muutkin.

Voi olla, että tuo ristiriita ei ole todellakaan ainoa, jonka kanssa lapsi joutuu elämään. Aika nopeasti hän oppii myös, että vanhempiin ei voi luottaa.

Olen myös pohtinut, että voiko kyky valehteluun liittyä tuohon oivallukseen oman tiedon olemassaoloon. Kun tajuaa, että tietää jotain mitä muut eivät tiedä, niin siitä on lyhyt hyppäys muunneltuun totuuteen. Varsinkin oman edun vahvistamisessa, koska lapsilla on vahva itsekkyyden käsitys. Ensin itsekkyys tai itsekeskeisyys on ollut hetkessä elämistä ja eloonjäämistä. Sitten se muuttuu jonkun edun saavuttamiseksi tai pitämiseksi.

Yllätysten tekeminen on valehtelua. Ei sitä sellaisena ajatella, mutta sitä se on.

Käytin itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä samassa lauseessa. Ne ovat kuitenkin eri asia. Olen elänyt huomattavan itsekeskeisen ihmisen kanssa, joka ei kylläkään ollut itsekäs. Vastapuolella ollessaan saattaa olla joskus vaikea nähdä eroa, koska kokemus on usein samanlainen tai samankaltainen.

Minulla vei aikaa ymmärtää, että se mitä pidin itsekkyytenä, olikin itsekeskeisyyttä. Tuossakin on aste-eronsa, eikä itsekeskeisyys ollut toisista piittaamattomuutta per se, vaan että hän ei osannut lukea ja huomioida muita ihmisiä. Kotipsykologin diagnoosiin meni vielä pidempi aika ja tajusin, että kyse oli itseasiassa autismin kirjoon kuuluvasta mallista. Se selitti muitakin ongelmia ihmisten ja varsinkin ryhmien välillä. Kun pääsin noin pitkälle, niin olikin ilmiselvää kuinka vahvasta asiasta siinä oli kyse suvun naisten kohdalla. Sukupolvesta toiseen.

Oppituista käytösmalleista ei ollut kyse. Jokaisella sukupolvella oli aivan liian paljon skismaa ja kehnot suhteet edeltävään.

En osannut käsitellä tuota. Reagoin itse aina väärin ja kun reagoin oikein merkityksessä konfliktien välttäminen, niin minä jäin kakkoseksi tai jopa jollekin vielä alemmalle sijoitukselle. En tainnut useinkaan edetä edes alkueristä eteenpäin. Olin tilanteessa, jossa minun oli mahdotonta voittaa; tee mitä tee, niin aina teit väärin.

En minäkään helppo ollut, ja usein en kuunnellut tarpeeksi. Minä en ole autisti, en ole edes kirjolla. Olen vaan kusipää, joka ei osannut elää moisessa tilanteessa. Jokaisella meillä on oma henkiinjäämistaktiikkansa ja minulla se oli väistäminen. Samalla kaivoin itseäni syvemmälle kuoppaan.

Itsekkyys

(yleensä epämiellyttävä) luonteenpiirre, joka sisältää keskittymisen omaan itseen muiden kustannuksella

Itsekeskeisyys

omien etujen ajamisen ja itsensä keskipisteeksi asettamisen taipumus

Olen vakaasti sitä mieltä, että some degeneroi ihmiskuntaa. Sosiaalisuuden tarve pakottaa meitä väärään suuntaan. Some on ikäänkuin mielen ja käytöksen autoimmuunisairaus, joka kääntää sosiaalisuuden vahingoittamaan itseään. Tai virus, miten sen haluaa mieltää. Ehkä sellainen hyönteisten zombiesairaus, vaikkakin se johtuu yleensä loisesta. Joten voisiko sosiaalinen media ollakin loinen?

Miljoonan vuoden kuluttua tähän aikajaksoon piirretään merkki ja sanotaan, että tuossa kohtaa ihmiskunta oli tullut evoluutiossa pisteeseen, josta ei ollut paluuta. Olemme ylittäneet tapahtumahorisontin.

Kysymys onkin, että jatkuuko ihmisen evoluutio edelleen? Homo sapiens on menossa samaan tyhjyyteen kuin kaikki muutkin edeltävät homo-suvut, mutta ehkä yksi muunnos jatkaa. Se edellyttäisi, että joukossamme on jo ihmiskantaa, jolla on meitä parempaa sopeutumista johonkin tai muita ominaisuuksia, jotka ovat parempia kuin meillä. Plus he jatkavat sukua, mistä me olemme jo luopuneet.

Näinkö kävi neanderthalilaiselle?

Mutta tuo taantuminen, degeneraatio, näkyy parhaiten juurikin somessa. Aikuiset käyttäytyvät kuin ipanat, sanan huonommassa merkityksessä. Pinna ja keskittyminen on yhtä hyvä. Tai siis huono. Sekä kuvitellaan, että kun minä tiedän (tai luulen tietäväni) jotain, niin kaikki tietävät (tai luulevat tietävänsä) tismalleen saman. Joten kun joku ei tiedä , joka näkyy ymmärtämättömyytenä tai jopa kyseenalaistamisena ja kieltona, niin se kertoo typeryydestä, henkisestä vajauksesta tai aivovammasta.

Sanoinko juuri äsken, että netin salaliittoteorioitsijat ovat evoluution umpikujassa? Kyllä. Joskus evoluutio käyttää omituisia työkaluja, kuten rokotevastaisuutta ja kristalliuskovaisuutta. Ehkä meidät tuhoava iso kivi onkin Meta, Google, TikTok ja LLM.

Mikä on suurin ja oleellisin ero leikki-ikäisen taaperon ja somen aikuisten välillä (some pitää käsitteenä sisällään myös vihan, aggressiivisuuden, pelon, hyväksymättömyyden…)? Haluttu vastaus ei ole, että pikkulapset ova sympaattisia, vaikka sekin on tietysti oikea vastaus. Ero on siinä, että taaperot kehittyvät, myös aivoiltaan.

Mark Twain

What is Man? Man is a noisome bacillus whom Our Heavenly Father created because he was disappointed in the monkey.