Tekijä: flemming
-
Aamuinen nälkäraivo
Minä syön aikataulullisesti milloin sattuu. Toki myös laadullisesti ja aika ajoin myös määrällisesti, mutta se on eri aihetta. Kun olin lapsi, niin kotona oli aina ruoka vartin yli neljä, koska siinä vaiheessa isä oli tullut kotiin töistä. Ruoka-ajasta myöhästyminen ei ollut vaihtoehto. Kun muutin omilleni, niin luovuin ensimmäiseksi kahdesta asiasta: perunasta ja ruoka-ajoista.
-
Kansanmurha on genetiikkaa
Maailmalla on hieman eriäviä näkemyksiä siitä onko maapallon kansakuntien tila mennyt huonompaan suuntaan, vai ollaanko vain palattu hetken rauhallisemmasta ajasta normaaliin. Yhden lajin fakta kuitenkin on, että syynä on kaksi tekijää: USA:n sotaa lietsova sisäpolitiikka, joka alkoi Trumpia aiemmin jo Yhdysvaltain kansanmurhaan viittaavalla toiminnalla Irakin ja Iranin suuntaan. USA on vastuussa jonkun 10 miljoonan lapsen…
-
Oi kultainen nuoruus
En väitä ymmärtäväni nuoria. En ymmärtänyt edes itseäni, kun olin nuori. Sama oman itsen ymmärtämättömyys jatkui keski-iässä, eikä meno ole muuttunut vanhempanakaan. Tarkoitan, että en ymmärrä itseäni edelleenkään, ja vielä vähemmän yrittäessäni itseäni historiallisena tapahtumajanana. Ymmärtämättömyysvajeesta huolimatta olen hieman huolissani siitä, että nuoret eivät enää elä. Eivät hyvässä, eivätkä pahassa. Ja pahalla tarkoitan aikuisia häiritsevää…
-
Kyllä aikaa on, mutta kun ikä loppuu
Otsikko on vanha suomalainen sananparsi, vaikka ei olekaan murteella. Ei liity mitenkään siihen, että aika on suhteellista. Tai riippuu mitä aikaa mietitään. Jos mietitään subjektiivista käsitystä ajasta ja ajankulusta, niin se vasta suhteellista onkin. Ainakin siihen asti, että ikä loppuu. Sen jälkeen ei enää kiinnosta.
-
Taaperon mieli, evoluution umpikuja
Pikkulapsi ei täysin tiedä olevansa yksilö. Se ymmärrys kehittyy hitaasti, ja kulkee ymmärtääkseni käsi kädessä puheen kanssa. Kieli liittyy aivojen kykyyn erikostua ja alkaa toteuttamaan miljoonan vuoden evoluution kehittämää ohjelmistoa. Jossain 2 – 4 vuoden iässä lapsi alkaa oivaltamaan sellaisen pikkuasian kuin että muut eivät ehkä tiedäkään sitä mitä itse tietää. Siihen asti hän on…
-
Pilvikersat
Törmäsin väitteeseen, että leikki-ikäisen taaperon aivojen neurotoiminta, sähköimpulssit ja muut, ovat täysin erilaiset kuin aikuisen. Yhtä hemmetin sähkömyrskyä. Mutta yhdessä tilanteessa aikuisen aivot näyttävät samalta: kun on rajulla LSD-tripillä. Joten eivät lapset ole omituisia. He ovat vain psykedeelisessä pilvessä.
-
Filosofisen eksistentiaalinen kriisi
Taaksepäin katsoen elämäni on ollut jatkuvaa siirtymää kriisistä toiseen. Kriisien välissä on ollut toki nousuja, mutta sitten on syöksytty näennäiseen valintaan. Näennäiseen siksi, että aidosti valinnanvaraa ei ole ollut. Suuntia on ollut yksi. Ja se tie on aina vääjäämättä johtanut uuteen kriisiin. Syy/seuraus-suhde ei tosin ole noin yksioikoinen tai yksiselitteinen. Mutta resurssien väheneminen jokaisessa yksisuuntaisen…
-
Kaikki kauneuden tähden
Olin kävelyllä. Pitäisi piipahtaa ulkona joka päivä, mutta milloin mistäkin (teko)syystä johtuen en sitä tee. Sinänsä huvittavan masentavan säälittävää mieheltä, joka on pelännyt mökkihöperyyttä ja osin jopa kärsinyt siitä useamman vuoden. Tänään oli selittelyt vähissä, joten tein kierroksen kiusaamassa jalkojani, sydäntäni ja keuhkojani.
-
Ihmismieli on omituinen laitos
Olen jossain määrin julkinen eläin. Siitäkin huolimatta, että flemming on semi-anonyymi blogi. Julkisen elämäni puolella olen puhunut melkoisen salailematta harrastuksistani, terveydestäni, yritystoiminnastani ja jopa parisuhteestani. Käytän mennyttä aikamuotoa, koska mitään noista ei ole enää jäljellä. Tai on, muistojen tasolla. Osa on hyviä, osa huonoja ja osan haluaisin kokonaan unohtaa.
-
Arjen prokrastinaatio
Minussa on jokin vika. Tai useampikin, mutta en tiedä onko tässä kyse laiskuudesta, piittaamattomuudesta vai persoonallisuushäiriöstä. Siinä, että siirtää tulevaisuuteen tärkeitä asioita, joita ei halua tehdä, ei ole mitään uutta. Monet harrastavat sitä. Mutta minä prokrastinoin merkityksettömissäkin asioissa.
-
Mikä tulee olemaan flemmingin rooli?
Minä olen Flemming. Se on sukunimeni. Olen sen verran itsekeskeinen, että nimesin bloginkin itseni mukaan. Siihen en osaa vastata oliko blogin kirjoittaminen pienellä alkukirjaimella jokin freudilainen lipsahdus. Pyrkimys osoittaa olevani ylempänä tätä luomusta. Tai vähätellä itseäni.