Olin kävelyllä. Pitäisi piipahtaa ulkona joka päivä, mutta milloin mistäkin (teko)syystä johtuen en sitä tee. Sinänsä huvittavan masentavan säälittävää mieheltä, joka on pelännyt mökkihöperyyttä ja osin jopa kärsinyt siitä useamman vuoden. Tänään oli selittelyt vähissä, joten tein kierroksen kiusaamassa jalkojani, sydäntäni ja keuhkojani.

Kiusaaminen on enemmänkin luonteeni mukainen valivali-ilmaisu. En minä mitään kiusannut, mutta laitoin paikat hieman töihin. Olen jossain määrin kohtuullisen hyvässä peruskunnossa. Kävelen aika monet virallisestikin hyväkuntoiset suohon. Juoksemaan en pysty, enkä tule eläessäni kykenemään.

Ohuempi villapaita ja tuulta pitävä takki. Oli vaihteeksi viileää, ja ilma haiskahti sateelta. Säätiedotuksen mukaan oltiin muualla ihmisiä tappaneen hirmumyrskyn rajoilla. Suomalaiset eivät useinkaan tajua kuinka lintukodossa me tuolta osin elämme.

Uhkakuviimme ei kuulu napajäiden sulamisesta johtuva merennousu. Ehkä Helsinki ja Pori menettävät hieman rantatontteja. Sen sijaan Oulu ja Kemi saavat lisää maata. Meidän pelastuksemme on edellinen jääkausi ja sijainti mannerlaatalla. Maannousu kuittaa merenpinnan nousun ja sijainnin takia täällä ei ole maanjäristyksiä eikä tulivuoria.

Siltä osin Pohjanmaan tulvat on suurin yksittäinen murhe. Ja Lapin hyttyset.

Mannerlaatat suojelevat meitä käytännössä joka suunnasta. Idässä on tolkuttoman iso Siperia. Aivan riippumatta myrskyistä, niin sillä maapinta-alalla ei pysty varsinaista taifuunia kehittymään. Talvi ja kesä tosin tulevat idästä, eikä sieltä muutamaa sutta, ahmaa, karhua ja kannaksen kautta kiertävää villisikaa lukuunottamatta muuta tulekaan. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa muistettava asia.

Etelä on ihan samanlainen muuri. Alpit ja sen jälkeen riittävän iso maapinta-ala auttavat meitä. Entä länsi? Siellä on Norja ja Norjan vuoret. Kölivuoret. Ihan sama mitä mereltä tulee, niin se kiusaa ja tappaa norjalaisia, hukuttaa ruotsalaisia ja kuolee omaan mahdottomuuteensa ennen Suomen rannikkoa.

Pohjoinen? Niin kauan kun siellä on riittävän kylmää, niin se yhdessä maapallon pyörimisen kanssa helpottaa täällä elämää. Golfvirta, yhden monien merivirtojen kanssa, voi sotkea tätä kaikkea — jos se pysähtyy. Mutta siinä vaiheessa ollaan merten kuollessa niin lähellä sukupuuttoa, että miljoonan vuoden päästä ei enää osata laskea oliko asialla seitsemäs vai osa aloittamaamme kuudetta.

Suomalaisten suurin uhka ympäristön kannalta on keskustapuolue, maanomistajat ja suomalaisten poikkeuksellinen luontosuhde.

En minä noita asioita kävelyllä miettinyt. Olen valkoinen joskus lihaakin syövä (kohta on kasvispohjainen minestrone valmis) vanheva heteromies. Minun mielenkiintoni vei lukion nuoret naiset.

Kauniitahan he ovat. Ei, en tuijota, mutta kyllä, huomaan. Sitä en tosin ymmärrä miksi kuljetaan vatsa ja nilkat paljaana. Tai oikeammin – en ymmärrä miten he pystyvät siihen. Tosin yksikään ei näyttänyt palelevan.

Ilmeisesti nykynuoriso on tuolta osin paljon kovempaa ja karaistuneempaa kuin oma ikäluokkani konsanaan.

On tosin myönnettävä, että en muista kuinka vähissä vaatteissa me kuljimme tuon ikäisinä. Äiti kylläkin mäkätti kylmistä keleistä ja liian vähistä vaatteista, joten ehkä mekin laitoimme ulkomuodon ennen järkevyyttä. Se on nuorten oikeus.

Oleellista ei ollut käytännöllisyys, vaan onko tukka hyvin, näkyykö kello — ja onko selvää mihin ryhmään kuuluu. Virkapukuhan meillä tuolta osin oli aina päällä.

Jos ohitetaan nuorten laumasieluisuus (toteamus, ei arvostelua), niin nuoret miehet pukeutuvat pääosin naisille ja vasta toissijaisesti ryhmälle. Tai ehkä oikeampi muotoilu on, että pukeuduttiin naisia varten oman ryhmän asettamissa rajoissa. Minä olin vahvemmin akselia uusi aalto, ja jos olisin pukeutunut kuten deanit (Varsinais-Suomessa fiftarit) tai hileet, niin se olisi ollut sosiaalinen itsemurha. Tosin, kun ikää oli tullut sen verran, että ravintolaelämä aukesi, niin pukeutuminen muuttui rajusti. Ikä ei tuossa tuohon aikaan viitannut täysi-ikäisyyteen, eikä K-24 paikoissa milloinkaan nuorten naisten täysi-ikäisyyteen.

Naiset sen sijaan pukeutuvat ensisijaisesti toisia naisia varten, ja toissijaisesti parisuhdemarkkinoille. Siksi naisia ei saa katsoa, ainakaan suoraan.

Nyt on varmaan pakko laittaa disclaimer katsomiseen. En tarkoita sitä mautonta, alentavaa ja arvostelevaa tuijotusta — joka ei muuten ole todellakaan sukupuolisidonnainen asia.

Mutta silti ne tytöt kävivät hieman sääliksi. Ja samaan aikaan toivoi, että talvi ei tulisi ihan vielä.